sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Uhrautumista


Soitin illalla äidilleni.Olin saanut hyvän idean(jota luultavasti kadun monen monta kertaa).Lupauduin lähtemään äidin matkaan.Äitini ja sukulaiseni ovat vanhoillislestadiolaisia.Itse erosin lahkosta yli 30 v.sitten.Äidin olisi mahdotonta selviytyä yksinään tämänvuotisesta suviseuratapahtumasta.Millä menisi-poliisi otti tammikuussa ajokortin pois.Auto hänellä on,mutta kuski puuttuu.Lupauduin ajohommaan.Entäs selviytyminen valtavan suurella alueella?Eksyisi.Tarvitsee muutakin apua.Ajattelen ottaa teltan ja leiriydyn äidin lähelle.Nostalgian tavoitteluakin ilmassa.Nuorena tyttönä olin perheen mukana teltta-tai koulumajoituksessa.Telttailusta jäänyt mieleen hyytävä kylmyys,joka tuntui luissa ja ytimissä pitkälle puoleenpäivään ennenkuin kroppa lämpeni.Eipä ollut hääppöistä koulumajoituskaan.Luokkahuoneissa kovilla,ohuilla patjoilla nukkuminen pakotti lonkkia.Jatkuvaa lonkalta toiselle kääntyilyä,että selvisi öistä.Niistä ajoista jäänyt mieleen vilkas pikkusiskoni,joka tepsutteli vieraiden ihmisten ylitse.Kukapa sellaisesta käytöksestä loukkaantuisi :) Että sillälailla on asiat.Jos äidin tarjoama teltta ei tarjoa tarpeeksi neliöitä,ostan uuden.Lapsilta lainaan makuupusseja.Eiköhän tarkene.Hyppään moneen pussiin,jos vilu vikuuttaa.Vessahädän yllättäessä saattaa tuottaa vaikeuksia kuoriutua makuupusseista :) Seura-alueella muutenkin pitkät välit vessoihin.Saa nähdä miten muijan käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti