TUOHITAULU 10
Äidin kesä on sujunut hyvin.Ennen jänisruttoon sairastumistani ehdin käydä hänen kanssaan mustikassa.Lapseni olivat myös mukana toisella reissulla.Ja paremmalla mustikkapaikalla.Äiti hoki kokoajan:"Ompas pieniä mustikoita.En ole ikänä nähnyt näin pieniä".Heh,mustikat oli muiden mielestä hyvänkokoisia :) Äiti oli kuitenkin jo päättänyt,että mustikat on pieniä,niin ne ON.Seurasin kauempaa kuinka hyvä keskittymiskyky hänellä on.Melko hyvä,jaksoi lopulta noukkia samasta paikasta.Sorminäppäryys oli huonontunut.Johtuu huonosta verenkierrostakin.Ei käytä koskaan poimureita.Tunnen äidin luonteen ja päättelin hänen olevan hyvin,hyvin tyytymätön minun marjapaikkaani.Näin kuinka äiti lähti köpöttelemään mäeltä alas ja tien toiselle puolelle.Oli kova huoli,paineleeko syvemmälle metsään.Pysyi samalla alueella.Oranssinen takki vilahteli puidentakaa.Sieltä häntä ei meinannut saada lähtemään pois ollenkaan.Hän LÖYSI hyvän mustikkapaikan.Tytär ja poika antoivat mummulle perattuja mustikoitaan.Mummu ihmetteli kotonaan kun hänen hinkkinsä oli täynnä.Kerroin lasten antaneen hänelle.Meillä olis ollu matkareissukin mielessä,mutta minusta ei nyt taida olla Turkuun.Toisaalta,jos antibiootti tehoaa näin hyvin,voin ottaa matkan uudelleen"pöydälle".Soitin aamulla äidille,hän oli käynyt tuttavansa kyydissä asioilla ja marjassa.Juolukoita ja variksenmarjoja.Torilta oli ostanut vadelmia.Mummeli kertoi pärjäävänsä,vaik en ole pystynyt hänestä huolehtimaan viimeaikoina.Hyvä juttu,että on noin ihana tuttava mummulla,jolta saa apua.Monta hyvää asiaa löytyy,en rupea erittelemään.Olisipa jokaisella vanhuksella tuollainen hyvä ihminen lähellä.
